Asuuko Sinussa näkymätön lapsi?
Muistatko Tove Janssonin kirjan Näkymätön lapsi? Kirjassahan Ninni on joutunut Tuu-tikkin kuvailun mukaan "jäätävän kylmän ja ironisen" tädin kanssa asumaan ja muuttunut näkymättömäksi jatkuvan välinpitämättömän kohtelun seurauksena. Tarina toimii vertauskuvana havainnollistamaan lapsuudessa opittujen toimintamallien selitystä myös Katja Myllyviidan kirjassa Häpeän hoito. Sisäinen lapsi asuu meissä kaikissa, ja valitettavan monilla juurikin se näkymätön.
Jos lapsena jouduit tunteidesi ja tarpeidesi kanssa toistuvasti vähätellyksi ja ohitetuksi, voi olla niin, että opit, ettei Sinun tunteitasi eikä tarpeitasi tarvitse huomioida eivätkä ne ole merkityksellisiä. Alat painaa omat mielipiteesi syrjään, vetäydyt ja yrität olla mahdollisimman vähän vaivaksi muille, ettet vaan aiheuttaisi harmia muille etkä joutuisi häpeämään. Hiljalleen Sinusta kasvaa oppimisen seurauksena "näkymätön lapsi".
"Näkymätön lapsi" on se kiltti, hiljainen tyttö, joka pakertaa omassa huoneessa oman koulupöydän ääressä läksyjä, ei sotke siistiä kotia eikä melua niin, että häiritsisi olemassa olollaan muita perheenjäseniä. Vaikka "näkymättömälle lapselle" tapahtuisi myöhemmin yhtä kurjia tapahtumia kuin Ninnin limasieneen liukastuminen, lapsi ei enää jatkossa hakeudu aikuisten luo lohdutusta saadakseen, koska hänen tarpeensa ovat aiemmin tulleet toistuvasti ohitetuiksi ja mitätöidyiksi kuten; "Mitä sinä nyt noin vähästä itket? Olehan reipas tyttö ja mene tekemään läksysi!" tai "Älä viitsi sotkea tätä ruoanlaittoa", kun haluaisit auttaa keittiössä tai "Miksi sinä aina rikot uudet vaatteesi?", kun olet innoissasi leikkinyt ulkona saadessasi kauan kaivatun uuden takin ja kaatunut niin, että hiha on revennyt.
"Näkymättömyys" kehittyy suojamekanismiksi jatkuvan ohitetuksi tulemisen tai moittimisen seurauksena. Pysyessäsi näkymättömänä, et tule jatkossa pettymään ja satutetuksi. Häpeän kokemus siitä, että olet vääränlainen ja käyttäydyt vääränlaisesti ohjaa tekemisiäsi jatkossa hyvin vahvasti. Paradoksaalisesti kyllä suojamekanismi kääntyy jatkuvasti käytettynä itseään vastaan ja voi olla niin, että aikuisena voitkin tämän seurauksena kärsiä uupumuksesta, mielialan mataluudesta ja ahdistuksesta. Tämä on luonnollista, eihän Sinulla todennäköisesti aikuisenakaan ole taitoja pyytää lohdutusta eikä apua. Koet, ettet koskaan ole riittävän hyvä. Saatat kokea, ettet kuulu ryhmään, olet jollakin tavalla vääränlainen ja yrität miellyttää muita, jotta Sinut hyväksytään. Sisälläsi oleva "näkymätön lapsi" voi huonosti, häpeää itseään. Ironisen tädin puhe seuraa Sinua edelleen omassa päässäsi, vaikka olet jo kauan sitten jättänyt hänet fyysisesti taaksesi.
Tove Janssonin kirjassa näkymätön lapsi alkaa hiljalleen muuttua näkyväksi, kun hän tulee kohdatuksi ja hyväksytyksi omana itsenään omine tarpeineen. Täysin näkyväksi hän muuttuu, kun hän vihdoin uskaltaa näyttää tunteensa; suuttumuksen ja ilon. Sisälläsi oleva näkymätön lapsi kaipaa lohdutustasi ja hyväksyntääsi muuttuakseen jälleen näkyväksi. Ronnie Grandellin teoksissa Itsemyötätunto ja Irti itsekritiikistä keskitytään tarkastelemaan omaa sisäistä rankaisevaa puhetta ja löytämään keinoja pärjätä sen kanssa. Itsemyötätunnon harjoitteleminen vahvistaa Sinua.
Tarkastele hetki omaa sisäistä puhettasi itsesi sisällä asuvalle "näkymättömälle lapselle", eihän se ole kirjoituksen alussa kuvatun ironisen, kylmän tädin puhetta? Jos on, pystyisitkö muuttamaan sitä myötätuntoisemmaksi puheeksi? Kokeile ja tarkkaile, muuttuuko olotilasi?
